SAKARI: Kuunnellaan! Oikeinpa pojat vetelevätkin sydämensä pohjasta.
(Ulkoa on alkanut kuulua reserviläisten laulua, ensin hiljemmin loitompaa, sitte yhä enemmän läheten, kunnes lopulta kaikuen aivan portilla).
Laulu n:o 5.
Nahkapoikia me ollaan vaan,
Vasempaan ja oikeaan
Yhdessä temput teemme, marssitaan, —
Mutta heila se on jokaisella oma,
Niin helkkarin hyvä ja soma.
Nälkää sit' ei nähdä ollenkaan:
Rokkaa vaan po… popsitaan,
Yhdessä pöydässä me ainiaan, —
Mutta heila se on jokaisella oma.
Niin helkkarin hauska ja soma.
Yöksi kun me käymme huilaamaan,
Selällään ja mahallaan
Yhdessä laverilla potkitaan, —
Mutta heila se on jokaisella oma,
Niin helkkarin sievä ja soma.
Selkänahkoja kun parkitaan,
Mutistaan hampaihin vaan,
Yhdessä kapteenille kiroillaan, —
Mutta heila se on jokaisella oma,
Niin helkkarin hieno ja soma.
Nahkapoikia me ollaan vaan,
Vasempaan ja oikeaan
Yhdessä temput teemme, marssitaan, —
Mutta heila se on jokaisella oma,
Niin helkkarin hellä ja soma.
(Laulun kuluessa ovat "nahkapojat" kaikki tulleet pihaan. Niiden joukossa on myöskin MAUNU, jota ynnä muutamia muita tuttaviaan HANNI ja SAKARI kätellen tervehtivät. Portilla, joukon takana, näkyvät myöskin RIIKKA ja OLLI, tuvan ovelle on tulla laahustanut HISKIAS ja portaikolle ovat ilmestyneet laulua kuuntelemaan myöskin EEVASTIINA, ALIINA ja TANELI).
MAUNU (Sakarille): Pyydän kaikkien meidän puolestamme, ettei talon isäntäväki pahaksi panisi, että pihaan poikkesimme ja ehkäpä laulullamme häiritsimmekin.