ERÄS NUORUKAINEN: Niin, todenperään.
TOINEN Taisipa olla pahasti tehty.
SAKARI: Mitä joutavia. Eihän siinä mitään pahaksi pantavaa ole.
Päinvastoinhan mielellämme lauluanne kuuntelimme.
MAUNU: Tahdoimme pikimältään vain, kun ystäviämme portilla näimme, vielä hyvästit sanoa ruumin palvelukseemme mennessämme.
SAKARI: Ystäviämmehän me portille vastaan tulimmekin, kun sattuivat (vilkaisten Hannun) hyvät naapurimme parahiksi taloomme.
HANNI: Niin, minä jo tuolta kaukaa näin teidän tulevan. Odotinkin, kun tiesin sinun, Maunu, nyt viimeistä kertaa reserviharjoituksiin menevän.
MAUNU: Viimeistähän tämä on. Ja sitte pääsen.
ERÄS NUORUKAINEN (joka on kokolailla "toisella kymmenellä"): Ja sitte meidän Maunusta tulee upseeri ja hänen heilastaan kerran vielä kenraalin rouva.
MAUNU (vakavasti): Pysy loitommalla, kun eivät jalkasi paremmin kanna etkä kieltäsi paremmin käyttää osaa.
NUORUKAINEN (tiuskaisten): Älä ylpeile siinä! Jaloillani pysyn ja kieltäni käytän yhtä hyvin kuin sinäkin.