TANELI: Kovinpa olet närkästyväinen, kun et kärsi moitetta toverisikaan puolesta.
MAUNU: Minullehan tuon yksin lausutte, vieläpä syyttä suotta.
TANELI: Mutta kaikkien kuullen.
MAUNU: Se sitäkin pahempi. (Kääntyen pihaan jääneitten nuorien miesten puoleen:) Parasta on, pojat, että lähdemme. Olemme, näen mä, jo tarpeeksi pahennusta herättäneet.
ÄÄNIÄ JOUKOSTA: Lähdetään! Tulkaa pois, pojat! (Osa nuorukaisista poistuu; jotkut vielä jäävät portin puolelle Maunua odottamaan).
SAKARI (on sillä välin tullut takaisin ja pysäyttää Maunun puhellen hänen kanssaan).
HISKIAS (on käynyt tuvan kynnykselle istumaan ja katselemaan).
EEVASTIINA ja ALIINA (ovat myöskin tulleet alas pihaan).
EEVASTIINA: Voi, voi, kun pitikin vieraitten ollen tämmöistä tapahtua.
ALIINA: Oikein teki pahaa kuulla ja nähdä.