SAKARI: Jos nyt syyllistä kaivataan, niin se olen minä eikä muille siitä tarvitse moitettakaan lausua. Minä pojat pihaan pyysin.
MAUNU: Omasta puolestani kuitenkin pyydän nyt vieläkin anteeksi talon vieraittenkin tähden.
HANNI: Turhaan isä siitä Maunua syyttää alkoi.
TANELI (Hannille tiukasti): Parasta on sinun olla siihen asiaan sekaantumatta ja — häntä puolustamatta.
MAUNU: Parasta, näen mä, on, Hanni. Hyvästi, Hanni, ja kiitos! (Ojentaa
Hännille kätensä).
TANELI (asettuen väliin; Maunulle): Ennenkuin lähdette tekee mieleni lausua Maunulle vielä vähän muutakin, koskapa siihen tässä tilaisuus tuli.
MAUNU: Ja mitä se on?
TANELI: Sitä, minkä oikeastaan sanomattakin jo voisitte tietää: että turha on ollenkaan minun tytärtäni lähennelläkään. Tarkoitustenne perille se ei kuitenkaan vie.
MAUNU: Onko siinä kaikki?
TANELI: On. Ja se on samalla sanottu Hannillekin, niin että nyt sen tiedätte.