MAUNU: No, sitte ei muuta kuin: hyvästi, — kaikki!
HANNI (juosten Maunun luo ja tarttuen hänen käteensä): Anna anteeksi, Maunu, että sinua on loukattu! Jumala voi vielä kaikki asiat parhain päin kääntää.
MAUNU (puristaen hänen kättään): Kiitos, kiitos, Hanni! Voi hyvin! (Muille pihassa oleville nahkapojille). Tulkaa! (Reserviläiset poistuvat ja etempää alkaa kuulua, loitoten, heidän lauluansa).
TANELI (tarttuen Hannia käsipuolesta ja pyörähyttäen häntä pihaan): Tuo on jo liikaa, senkin letukka.
ALIINA: Ja vielä kaikkien silmien edessä ilkiää noin käyttäytyä.
EEVASTIINA (Tanelille): Eikö sopisi nyt puhua siitä toisestakin asiasta?
TANELI: Niin, ehkäpä nyt sitte voimme samalla ottaa puheeksi toisenkin asian, joka jo kauan on ollut meidän, vanhempain, sydämellä, koska Sakarikin tähän juttuun puuttui.
SAKARI: Minkä niin, asian?
TANELI: Tulehan likemmäksi, Hanni!
HANNI: Minä lähden pois, isä.