TANELI: Tule, sanon minä!
ALIINA: Näetsen tuota itsepäistä! (Vie Hännin likemmäksi).
TANELI: Pitkittä puheitta: meidän on, niinkuin jo sanoin, kauan ollut sydämellä se toivomus, että meidän talomme sukulaissiteilläkin liittyisivät toisiinsa.
ALIINA ja EEVASTIINA: Niin, sitä olemme kaikki toivoneet.
TANELI: Ja siihen on, niinkuin näen, nyt kahta vertaa suurempi syy.
HANNI ja SAKARI (luovat toisiinsa ja vanhempiinsa väistäviä katseita, kääntyen sitte toisaanne ikäänkuin merkiksi, että ovat ymmärtäneet toisiaan).
ALIINA (Hannille): Niin, Hanni, muu ei käy päinsä.
HANNI: Enkö jo saa mennä?
ALIINA: Näetsen taas!
EEVASTIINA (Sakarille, jota on hiljakseen puhutellut): Niin, Sakari, sen vaativat jo talomme asiatkin, niinkuin tiedät.