SAKARI: Tuommoisesta vehkeilystä en tahdo kuulla puhuttavankaan.
EEVASTIINA: Mutta ajattelehan toki, rakas poikani!
TANELI (Hanniin päin): Minä tiedän, että ainoa tyttäremme käsittää vanhempainsa tahdon. Minä tiedän, ettei hän lopultakaan tahdo tuottaa meille sitä surua, että kieltäytyisi mielisuosiolla tahtoamme täyttämästä, jos…
HANNI: Ei, isä, ei! (Purskahtaa itkuun ja kääntyy pois).
TANELI: … jos vain Sakari. Niin, mitä sanoo Sakari, jonka olen aina oppinut pitämään järkevänä miehenä?
SAKARI: Minun järkeni sanoo, että kun Hannilla on toinen mieli asiasta, niin on järjetöntä, että hänen vanhempansa koettavat pakottaa häntä menettelemään vastoin hänen omaa tahtoaan ja sydämensä ääntä.
HANNI: Kiitos, Sakari, kiitos!
EEVASTIINA (Sakarille): Sakari, kuinka sinä voit tuolla lailla isännälle vastata?
ALIINA (Hannille): Ja sinä, Hanni, mitä ajatteletkaan?
TANELI: Tuollaista puhetta ei totta tosiaan minun nuoruudessani kuultu.