EEVASTIINA: En ymmärrä sinua, Sakari.
SAKARI: Minä tiedän sen. Siksipä lienee parasta sanoakin vain suoraan, ettei teidänkään tuumastanne nyt eikä koskaan tule mitään. Hanni on omansa valinnut ja me taas, Hanni ja minä, emme toisistamme välitä. Sen te olette omin silmin nähneet ja nyt myös omin korvin kuulleet.
HANNI: Oikein, Sakari, oikein.
TANELI: Olen tässä nyt jo kuullut tarpeekseni.
ALIINA: Lähdetään, Taneli, lähdetään pois!
HANNI: Siis minäkin jo pääsen. (Juoksee ylös asuinrakennukseen).
EEVASTIINA: Sakari, Sakari! Mitä oletkaan nyt tehnyt!
SAKARI: Olen tehnyt vain sen, että sanoin, mitä sanottaman piti, en muuta.
EEVASTIINA (Sakarille): Olet särkenyt kaikkien meidän hyvät välimme. (Aliinalle ja Tanelille). Älkää panko pahaksenne tuon pojan sanoja! Hän on välistä niin kiivasluontoinen, ihan kuin isävainajansa. Jääkää nyt vielä! Olkaa!
TANELI: Mitäpä tästä! Parasta on lähteä tällä kertaa.