TANELI: Selvä se on, että hänelläkin on toinen mielessään, kuin minkä
Eevastiina hänelle toivoisi.
ALIINA: Selvä, selvä. Eihän se, Sakari, enää häikäillyt sitä julkisestikaan ilmaista, että se hänen omansa on joku häntä alempi eikä hänen vertaisensa.
EEVASTIINA: Sitäkö se? Enhän minä sen äskeisistä sanoista oikein tolkkua saanut, kun se ne niin viisastellen lausui.
ALIINA: Riikkaa se niillä tarkoitti, siitä olen varma.
TANELI: Näyttää todella siltä kuin ihmisten juoruissa perää olisi.
EEVASTIINA: Voi, hyvät ihmiset! Sekö häpeä minulle vielä eteen tulee, että ainoa poikani tuon sukupuutoksen emännäkseen ottaisi Hintikkalan taloon ja minä hänet miniäkseni saisin!
ALIINA: Surua, näämmä, sitä on sitte meillä molemmilla saman verran.
TANELI: Suurempi kuitenkin meillä. Eevastiina voi ehkä päästä pulasta toimittamalla Riikan pois ja rahalla vieroittamalla hänet Sakarista.
EEVASTIINA: Niinkö Taneli luulee?
TANELI: Eiköpähän tuo kohtuullisesta maksusta suostuisi semmoiseenkin kauppaan.