EEVASTIINA: Jospa suostuisikin. Täytyy koettaa tarjota; jos mitä keinoja täytyy koettaa.
ALIINA: Emmekä mekään Hannin asiaa siihen jätä.
TANELI (kopeasti): Vielähän! Niin kauan kuin minä elän, ei Hannin tuumasta mitään tule, ellei maailma kokonaan mullistu.
EEVASTIINA: Todenperään näkyy kaikki nyt jo maailmassa olevan aivan mullin mallin. (Vilkaistuaan portille päin). Ihanpa sittenkin rovasti ja lukkari meille poikkesivat.
SAKARI (Porttia auki pitäen): Rovasti on hyvä ja käy sisään! Kyllä vaari on täällä tavattavissa.
ROVASTI ja LUKKARI (tulevat pihaan).
SAKARI (seuraa ja menee vaaria puhuttelemaan).
ROVASTI: Täällähän emäntä on itsekin. Hyvää päivää! (Kättelyä). Ja
Lukkarilankin isäntä ja emäntä. Päivää! Päivää! (Kättelee Aliinaa ja
Tanelia).
LUKKARI (kättelee myös kaikkia rovastin jälessä).
ROVASTI: Tässä sivu ajaessa oli vähän asiaakin kesken kiireen.