ROVASTI (kovaan ja harvaan): Niin arvellaan. Mutta nyt olisi saatava selko siitä, kenen kanssa hän oli naimisissa ja mikä miehen sekä mahdollisesti lapsen tahi lasten nimet ovat, koska kirkonkirjat ovat siinä kohdin tulipalon johdosta puutteelliset.
HISKIAS: Minä ko… koetan vielä mui… muistella, herra ro… rovasti.
Nyt on pää… pää taas vähän sekaisin… kaisin.
ROVASTI: Hyvä on, hyvä on. Olihan tässä jo alkua selvitykseen hyvänlaisesti.
EEVASTIINA: Jollei vain taaskin ole vanhuuttaan höpsinyt ja tietäväksi tekeytynyt, herra rovasti.
ROVASTI: Mitäpä syytä isännällä olisi omiaan panna?
HISKIAS: Että mi… mitä se Eevastiina taas sa… sanoi? (Eevastiinalle tiukasti). Älä si… siinä puutu… puutu asiaan, vaan mene tiehesi!
EEVASTIINA: Näetsen tuota!
ROVASTI: No, no, ei saa vanha isäntä kiukustua! Ei emäntä mitään sanonut.
HISKIAS: Aina kiel… kieltään soittaa. (Sakarille). Sakari on kuul… kuullut, mi… mitä rovasti tahtoo… tahtoo tietää ja mi… minä sen mukaan… mukaan koetan muistaa.
SAKARI: Kyllä, vaari, kyllä.