HISKIAS: Ky… ky… kyllä hänellä… nellä si… sisar oli. (Alkaa antaa vältteleviä vastauksia, katsellen muihin läsnä oleviin). Vaan en… en minä sen ni… nimeä nyt osaa… osaa, herra ro… rovasti, tässä… tässä paikalla… kalla sa… sanoa.
ROVASTI: No, olikohan mahdollisesti hänen sisarensa siihen aikaan naimisissa?
HISKIAS: Sisarko nai… naimisissa?
ROVASTI: Niin. Onko isännällä siitä mitään muistissa jälellä?
HISKIAS: En… en voi sa… sanoa ny… nyt. Pitäisi saa… saada vähän… vähän enemmän ai… aikaa muistella… tella. Tässä al… alkaa pää pääkin mennä sekaisin… sekaisin.
EEVASTIINA: Nyt alkaa vaari höpistä.
ROVASTI: Eihän se ihme olekaan. Voidaanhan tämä tällä kertaa jättää.
Ehkä isäntä jo paremmin muistaa toiste.
HISKIAS: Mi… mitä rovasti ky… kysyi?
ROVASTI: Sanoin, että isäntä koettaa toiseksi kertaa selvitellä minkä siitä vielä muistaa.
HISKIAS: Kyllä… ky… kyllä! Olisikos sen… sen Matin si… sisaren pitänyt olla… olla naimisissa?