EEVASTIINA (tulee portista) RIIKAN (seuraamana).
EEVASTIINA: Niin, ne läksivät, vieraat. Ja täältäkin näkyy talon muu väki menneen.
RIIKKA (katsellen ympärilleen): Nuorikin isäntä.
EEVASTIINA: Todenperään! Aina Riikan ajatukset vain ovat nuoressa isännässä kiinni.
RIIKKA: Tarvitseehan sitä isäntääkin. En tiedä tuossa sanassani mitään pahaa olleen.
EEVASTIINA (rahille istuutuen): Mutta minä tiedän. Ja tiedän siihen neuvonkin. Parasta on olla ajattelemattakin häntä.
RIIKKA: Ihan minä olen kuin pilvistä pudonnut, kun emäntä näin yhtäkkiä tuolla lailla puhumaan alkoi.
EEVASTIINA: Onpa sitte mahtanut siihen yhtäkkiä syykin ilmaantua.
RIIKKA: Ei minun puolestani ainakaan.
EEVASTIINA: Kai jonkun toisen sitte.