HANNI Sinun ovat nähneet siellä käyvän meidän vanha Juljaanamme ja renkimme Heikki.
MAUNU: Kaipa he näkivät, koska Heikki tuli pellonpientareella vastaani ja Juljaanaa pihalla puhuttelin.
HANNI Oli se kova onni sitte, Maunu.
MAUNU: Onkos isäsi siitäkin sitte jutun nostanut?
HANNI: Jospa se vain siitä olisi!
MAUNU: Mistäs sitte vielä?
HANNI (itku kurkussa): Voi, en tiedä, uskallanko puhua enempää?
MAUNU: Puhu vain suusi puhtaaksi, Hanni!
HANNI: Kun samaan aikaan melkein oli isän sisähuoneen akkunalasi tervapaperilla rikki painettu, akkuna avattu, huoneesen sisään kavuttu, — sieltä viinimarjapensaikon puolelta, tiedäthän, missä se iso pihlaja huonetta siimestää, — ja isän arkusta viety hänen rahansa.
MAUNU: Varkaitako teillä käynyt?