HANNI: Niin, niin! Isältä — toistako tuhatta vaiko enemmänkin — on rahoja viety.
MAUNU: Mikä kova onni, todellakin, Hanni.
HANNI: Mutta etkö sinä ymmärrä, Maunu? Sinua ovat nyt ruvenneet epäilemään tuosta teosta.
MAUNU (hätkähtäen): Minua? Varkaudesta?
HANNI: Sehän se kauheinta onkin.
MAUNU: Ja sinä uskot?
HANNI: En hetkeään ole uskonut, Maunu.
MAUNU: Entä isäsi?
HANNI: Sanoo, ettei muita voi epäillä kuin sinua.
MAUNU: Sanooko niin? Ja uskoo todellakin? Ja äitisi myös?