RIIKKA: Kun tahdotaan, niin tahtokoot! Mitä se sinua ja minua liikuttaa?
OLLI: Vai ei liikuta? Ajattelehan tarkkaan, Riikka, mitä sanot!
RIIKKA: Tuostapa pojasta nyt vastuksen heitti!
OLLI: Äläs huoli, kun siitä jutusta sinulle tulee vielä pahempikin vastus! Emännillä on omat päänsä, ja vaikka Sakari sinusta huolisikin, niin kyllä ne teidän väliin vaikka itsensä poikkiteloin panevat ja Hannin hänelle tupata koettavat.
RIIKKA (huitaisten Ollia kohti kiululla). Pääsetkö jo tuosta jaarittelemasta, senkin…!
OLLI (hypäten syrjään). Rist'ahon ainoalla tyttärellä on rahoja, vaan
Hintikkalassa ne ovat jo kuivuneet niin vähiin, että pohja paistaa.
Ymmärrätkös nyt? (Loikkasee tupaan).
RIIKKA: Hyvä, että katosit jo!
(Aikoo ryhtyä työhönsä jälleen).
HISKIAS: Riikka!
RIIKKA (kääntyen, huutaa kovaan): Mitä, vaari!