RIIKKA: Puhu sitte, ei se vaari kuule kuitenkaan.
OLLI: Kuulee se ja hyvästikin, vaikka muuten vain on kuuro olevinaan. Näetsen, miten se tännepäin korviaan luimistaa. Kai maar': sillä on itsellään sinulle asiaa.
RIIKKA: Kun on, niin olkoon! — Puhu sitte, mitä sinulla olisi minulle sanottavaa!
OLLI: Puhun, ja joutaa sen kuulla vaarikin, jos tahtoo. — No, tiedätkös, Riikka, ketä vieraita tuolla sisällä on?
RIIKKA: Kah, mikäs olisi tietäessä, kun omin silmin näin heidän tulevan. Rist'aholaisiako tarkoitat?
OLLI: Niin, niin, Rist'ahon emäntä Aliina ja hänen tyttärensä Hanni siellä ovat.
RIIKKA: No, entä sitte?
OLLI: Vai entä sitte?! Etkös sitte ymmärrä, mitä se heidän käyntinsä tietää?
RIIKKA: Jokos sinä nyt taaskin olet tietävinäsi enemmän kuin muut aikaihmiset, mokomakin naskali.
OLLI: Naskalipa tunkee nahankin läpi ja näkee, mitä sen alla on. —
Hannista tahdotaan Sakarille vaimo ja tähän taloon nuori emäntä.