HANNI: Eikö tässä edes seista saa?
PORTINVAHTI: Jos ei ole enää muuta tekemistä ja asiat jo ovat puhtaiksi puhutut, niin taitaisi olla parempi poistua.
HANNI: Sanohan! Panetteko te iltahuudon jälkeen täällä kasarmissa heti maata?
PORTINVAHTI: Vielä häntä kysyy! Ollaan sitä tarpeeksi väsyneitä päivän komennosta, ammoin kun aamulla varhain taas sama leikki alkaa. Vai tekisikö mieli kyyhkysten vielä kuherrella?
HANNI: Voi sitä toisilla ihmisillä olla vakavampaakin asiaa.
PORTINVAHTI: No, no, enhän minä tikulla silmään pistänyt. Rakastuneeltahan tuo on Maunu täällä näyttänyt. Saattaa olla, ettei unta silmiinsä saa ja vielä tuonne aidan taakse istuutuu hentustaan haaveilemaan.
HANNI (itsekseen): Todellakin. Ehkä jään vielä odottamaan.
(Portinvahdille). Teilläpä ei näy muuta mielessäkään olevan. Hyvästi!
(Poistuu nopeasti vasemmalle, mutta palaa jonkun ajan kuluttua
peremmälle, piiloutuen kiven taakse).
PORTINVAHTI: Kas, kas! Siitä tulee kipakka muija. (Laulaa).
Laulu N:o 12.
Ei ole lystiä rakastunut olla,
Oi, voi, rakastunut olla
Tässä maailmassa;
Niin sitä kävelee kaupungilla kollo,
Oi, voi, kaupungilla kollo
Hiukan hutikassa.