HANNI (säpsähtäen): Mikä se on?
MAUNU: Iltahuutoon soitetaan. Meidän täytyy erota nyt.
HANNI: Hyvästi nyt sitte, Maunu! (Heittäytyy hänen kaulaansa). Tulkoon mitä tahansa, sinua en jätä — koskaan!
MAUNU: Ole huoleti, Hanniseni! Tulee se, mikä tuleman pitää, ei muuta. Hyvästi siis, kunnes tavataan taas! (Puristaa Hännin kättä ja juoksee portista pihan kautta perälle).
HANNI (seisoo kotvan, pyyhkien kyyneleet silmistään): En tiedä, mennäkö vai jäädä? (Laulaa).
Laulu N:o 11.
Voi, tätä tuskaa tuimaa,
Kuin tuli polttavin,
Mun päätän' yhä huimaa,
On aatos sekaisin.
Ja silmistäni vuotaa
Vain karvaat kyyneleet,
Maa allan' on kuin suota,
Ja jalkan' eksyneet.
Voi, taivaan Herra, auta,
Osoita mulle tie!
Luo rauhakseni hauta
Ja luokses minut vie!
PORTINVAHTI: Siihenkö sitä sitte suolapatsaaksi jäätiinkin vai?