NIMISMIES: Te ihka, ihka peinturha ittes sekkoituttu tehe juttu.
HANNI: Se on minun asiani, herra nimismies. Ja oikeus minulla oli myöskin ruveta syytöntä puolustamaan.
NIMISMIES: No, no, me sitte saa nehde.
TAVAST (Hannille): Joka tapauksessa kauniisti tehty, siitä ei pääse mihinkään. Se tunnustus on minun teille jäähyväisiksi annettava. Olen nähnyt paljon tänä iltana ja paljon siitä saanut tietää, jota en tähän saakka ole tietänyt. Vanhan sotilaan sydämelle se on tehnyt hyvää. (Puristaa Hännin kättä). Menkää nyt sitte jo kokonaan! Hyvästi! (Kääntyy poispäin).
HANNI: Kiitos ja hyvästi, herra kapteeni! Kohdelkaa Maunuani leppeästi!
NIMISMIES (ojentaa kättä Tavastille): Hyvesti, herr kapten! Hoomen tule jelle.
TAVAST (kättelee nimismiestä): Sanoin jo äsken: kuulusteluun tulkaa milloin tahansa! (Menee nopeasti portista pihaan ja perälle).
NIMISMIES (Hannille): Tulkaa! Nyt jo ole mööhe. Mitte teide pappa ja mamma sanno?!
HANNI (syrjään): Hyvä, että hekin saavat tämän tietää, (Rientää oikealle).
NIMISMIES (seuraa hänen jälessään).