PORTINVAHTI (katsottuaan kotvan heidän jälkeensä): Olipa tämä ilta. En tiedä koskaan tämmöistä täällä ennen tapahtuneen.
(On alkanut vähitellen hämärtää ja reserviläisiä tulee puoleksi yöpuvussa, hiipien yli aidan, toinen toisensa perästä portille. Kuuluu kysymyksiä: "Mitä on tapahtunut." "Onko Maunu vangittu?" "Mitä hän on tehnyt" "Onko varastanut?" "Epäiltykö varkaudesta?" sekä vastauksia: "Se ei ole totta"! "Se ei ole mahdollista", "Sitä en usko", "Maunu parka").
RESERVILÄISET (laulavat masennetuin mielin puolikovaan).
Laulu n:o 13.
Ken onnettomaks luotu on,
Se aina säälimättä
Vain kokea saa kohtalon
Tylyä, kovaa kättä.
Sen elon polku noustava
On suurin kärsimyksin
Ja kuorman — henki joustava
Vain kantaa jaksaa yksin.
Mut määrän kun hän saavuttaa
Pyrintöjensä sitten,
Niin vihdoin hänkin palkan saa
Häpeäks pilkkaajitten.
(Sen jälkeen menevät reserviläiset alla päin hiljakseen pois).
Esirippu.
Kolmas näytös.