HISKIAS: Älähän me… mene! — Sakarille olet mie… mieliksi, sen tiedän, ja se… se on hyvä. Tuolla o… on sisällä… lä emännillä toi… toinen juoni, se… sen tiedän myöskin… myöskin, mutta si… sille on teidän tehtävä tenä… tenä. Kuulitkos?
RIIKKA: Kuulin, kuulin. Mutta minun täytyy mennä nyt, vaari. (Menee työhönsä aitan eteen).
HISKIAS (hänen jälkeensä): Niin, niin. Pidä va… varasi vain, Riikka, pi… pidä varasi! (Laulaa hiljaisesti ja katkonaisesti:)
Laulu N:o 3
Vuoren huipulla vanha honka
Kohti taivasta kohoaa.
Musta uhkavi pilvenlonka,
Tuuli latvoa tuivertaa.
Talven kestänyt kesän kestää
Ehkä hatara, haljaspää;
Taittumasta sen vielä estää
Ydin ehjä ja suvi sää.
Käki kukkuvi kukkulalla,
Lemmennostosta tarinoi;
Tyttö istuvi koivun alla,
Sydänvaivoista vaikeroi.
Vuoren honka, se ikäloppu
Kuurokorvana kuuntelee;
Vaikka maahan vie ajan hoppu,
Nuorten toiveista riemuitsee.
EEVASTIINA ja ALIINA (tulevat, Hiskiaksen lopettaessa lauluaan, asuinrakennuksesta alas pihaan).
EEVASTIINA (mennen lähemmäksi Hiskiasta). Siihenkös vaari jäikin, vaikka oli aikomus levolle heittäytyä?