HISKIAS: Että mi… mitä sanoit?
EEVASTIINA (Aliinalle): Aina vain ei ole kuulevinaan, vaikka kuinka kovaan puhuisi. (Hiskiakselle). Sanoin, että eikö sitä sen pitemmälle jaksettukaan omin voimin?
HISKIAS (pilkallisesti naurahtaen Aliinaan päin): Näetsen, ku… kun ensin ylä… yläpytingistä lä… lähetti pois ja nyt… nyt vielä tästäkin ajaa.
ALIINA: Mitä vaari nyt joutavia haastelee.
EEVASTIINA: Tunnethan sinä, Aliina, vaarin. Muuten se näin vain kanssani naljailee. (Kovemmin Hiskiakselle). Riikka saattaa vaarin tupakamariin. (Riikalle) Riikka tulee saattamaan!
HISKIAS: Häh?
EEVASTIINA (kovaan): Riikka, sanoin, tulee auttamaan.
HISKIAS (nousten islualtaan). Kyllä mi… minä tästä pää… pääsen ominkin… ominkin voimin.
RIIKKA (tulee ja tarttuu Hiskiasta käsivarresta). Tulkaa, vaari!
HISKIAS: No, kun tul… tulit, niin mennään! Tule… tule sinäkin po… pois! Ne tah…tahtovat,nämä emän… emännät, tässä kahden… kahdenkesken mei… meitä pa… panetella, niinpä an… annetaan heidän ollakin… ollakin rauhassa… hassa. Heh-heh-heh!