ALIINA: Voi, voi, nyt tokisen, vaari hyvä!
EEVASTIINA: Semmoinen se on epäluuloinen ja pisteliäs aina.
HISKIAS (poistuu Riikan saattamana, hänelle jotakin puolikovaan höpisten, tuparakennukseen).
ALIINA: Eihän se tuommoinen ennen ollut, vaari.
EEVASTIINA: Hyvä, että meni. Istutaan me nyt tähän! (Istuutuvat). Ei, ei ollut ennen. Mutta nyt se päivä päivältä käy yhä häijymmäksi minua kohtaan.
ALIINA: Vaikka et mikään nuorikko tässä enää olekaan.
EEVASTIINA: Olenhan tuota jos mitä tässä talossa nuorempanakin kokea saanut, kun leskeksi kolmen lapsen kanssa jäin ja…
ALIINA: Ja sitte niistä kaksi tulirokkoon kuoli, niin ettei ole kuin tämä yksi, Sakari, enää turvanasi.
EEVASTIINA: Turvaahan siitä voisi olla minulle ja talolle paljonkin, kun ei vain tuo vaari… Joutaisi jo kuolemaan mokomakin vastus!
ALIINA: Kaipa hän jotakin aavistaa ja siksi kiukuttelee, ehkäpä estääkin yrittää…