EEVASTIINA: Kuka hänet tietää, mutta siltä tuo näyttää, koskapa
Sakarikin niin vastaan hangoittelee.
ALIINA: Kovin se on, Sakari, todenperään Hannia kohtaan välinpitämätön.
EEVASTIINA: Ihmetyttää oikein. Tuolla sisälläkin jätti Hännin omiin hoteisin ja Tanelin kanssa vain maatöistä tarinoi.
ALIINA: Taitaapa sittenkin teidän Riikkapiika olla hänelle mieluisempi kuin meidän Hanni, niinkuin alkavat ihmiset hokea.
EEVASTIINA: Siitäpä se olisi, Riikasta, sitte nyt ajoissa saatava käännytetyksi ja Hännin kanssa yhteen vietävä. Mutta kuulostaapa siltä, kuin Hanninkaan mieli ei olisi sama, kuin hänen vanhempainsa.
ALIINA: Sitäkö Hilda Vartiaisen ottopoikaa tarkoitat?
EEVASTIINA: Sitäpä sitä — Maunua.
ALIINA: Josta ei tiedetä, kenen se on lapsi. Mutta siitä ei tule mitään, vaikka Maunu kuinka yrittäisi Lukkarilan kotivävyksi päästä. Kyllä se on Tanelin kanssa jo niin monta kertaa asia selväksi puhuttu, ettei meidän elämässämme Hanni Maunua miehekseen saa, itkipä silmänsä vaikka sokeiksi.
EEVASTIINA: No, se on oikein. Ettehän ainoan lapsenne hyväksi rikkauksia ole keränneet sen vuoksi, että ne tuommoisen tuntemattoman eläjän omiksi joutuisivat.
ALIINA: Eipä ei, olkoonpa Maunu muuten miehiään mikä tahansa.