SAKARI: Sillä rahoja oli Olli hänellä sattumalta äsken paljonkin nähnyt.
HANNI: Ihanko totta, Sakari?
SAKARI: Vaikka tuo vanha ruoja, kun häntä ahdistelemaan tulin, ei sitä myöntänyt. Kaipa oli jo ehtinyt ne taas piiloon pistää.
HANNI: No, olisi se sitte ilo meille, Sakari, jos asia näin ilmi tulisi ja Maunun syyttömyys tulisi todistetuksi.
SAKARI: Surunsekaista iloa, Hanni. Voi maailman surkeutta ja viheliäisyyttä! (Laulavat yhdessä).
Laulu n:o 15.
Jo alkaa päivä koittaa
Ja poistaa pimeyden,
Ja oikeus nyt voittaa
Vääryyden valheisen.
Totuuden hengen palo
Kun sielussamme on,
Se elon parhain valo,
Jos matk' on rauhaton.
Kun intohimot erii
Sydämest' ihmisen,
Maan rehellisyys perii,
On voitto silloin sen.
OLLI (raottaen ovea). Emännät tulevat molemmat.