OLLI: Kas, niin! Nyt minä tiedän, mistä vielä etsin. (Aukaisee lattialuukun). Hoksasinpas tämänkin paikan hakea. (Hyppää alas). Kun eivät vain ehtisi tulla. (Kumartuu näkymättömiin kotvaksi, vaan nousee taas). Eikös sieltä jo kuulunut kolinata eteisestä? Jo taitavat tulla. Nyt tuli kumma! (Vetää luukun kiinni, jääden kellariin).
(Kotvasen kuluttua tulevat Taneli ja Juljaana).
TANELI: No, mikä sinulla on hätänä?
JULJAANA: Hätä on, isäntä, on. Syrjäiset ovat jo saaneet tiedon niistä rahoista.
TANELI: Oma asiasi! Miks'et ole paremmin kyennyt niitä piilossa pitämään?
JULJAANA: Missä minä ne pidän? Päälläni jos kannan, niin ottavat kiinni minut vielä. Jos muualla kätkössä pidän, niin varastaa voivat tahi rotat syövät suurimman osan.
TANELI: Mitäs sitte tahdot?
JULJAANA: Ottakaa takaisin ne, isäntä! Ne polttavat hyppysiäni, ne polttavat poveanikin.
TANELI: Hulluko sinä olet? Peräytyäkö aiot?
JULJAANA: Voi, hyvä isä! En tiedä enää, mitä tehdä, niin on vaikea ollakseni.