TANELI: Ei auta muu kuin että pidät ne ja teet niinkuin olet luvannut.
Jos peräydyt nyt, niin nousee siitä vielä pahempi leikki.
JULJAANA: Taivas siunaa, mihinkä olettekaan minut saanut!
TANELI: Minäkö? Älä syytäkään minua äläkä sotke siihen! Itsehän asian alkuun panit, kun kerroit Maunun täällä käynnistä ja sanoit epäileväsi häntä siitä varkaudesta.
JULJAANA: Vai minä sen sanoin? Itsehän te sen…
TANELI: Suus kiinni jo, senkin etana!
JULJAANA: Vai sillä lailla te nyt? Kylläpä silloin kauniisti kakerrella osasitte!
TANELI: Katso eteesi, sanon vielä kerran, ettet rautoihin joudu puheellasi etkä töilläsi!
JULJAANA: No, jos minä joudun, niin joutunettepa silloin tekin.
TANELI: Kas, sitä kielevää! Unhotat, mikä vaivainen täällä olet. Selvähän on, että sinä tässä olet rahoja tarvinnut enkä minä ja sen tautta olet tuon todistuksen ajaaksesi ottanut.
JULJAANA: Selvä kun selvä, että minä köyhä olen, vaan kumpikos meistä sen todistuksen tarpeessa on ollut?