Vasara ja Olga.
Olga: Se on nyt siis ihan päätetty, pappa: Vanja saapi myöntävän vastauksen?
Vasara: Mamma ja sie näytte sen kyllä päättäneen.
Olga: Entäs sie? Ethän sie nyt enää ai'o ruveta vastaan panemaan?
Vasara: Pakoittaa en ole koskaan tahtonut; ja näin arassa asiassa varsinkaan en tahtoisi sitä tehdä. Mutta oletkos nyt itse, lapsukaiseni, tarkkaan miettinyt, minkä tärkeän askeleen elämässäsi ai'ot ottaa?
Olga: Kyllä pappa. Vaan eihän se ole mitä miettimisestä parantunut. Sillä jo heti paikalla, kun mie Vanjan ensi kerran näin, niin mie sanoin, että siinä se on se oikea: hän eikä kukaan muu.
Vasara: Tarkoitat kai sillä, että rakastat häntä kovin?
Olga: Voi, niin että oikein…!
Vasara: Onhan se rakkaus kyllä tärkeä asia naimisiin mentäessä, mutta tokkohan sinun rakkautesi nyt on oikein syvä.
Olga: Ihan sydämmeni pohjasta mie häntä rakastan, pappa.