Vasara: Tee kuinka tahdot, vaan nyt sie tiedät minun ajatukseni tässä asiassa. Ja sinua rakastavana isänäsi täytyi minun se sinulle nyt vielä viimeisen kerran lausua.
Kymmenes kohtaus.
Edelliset ja Anna.
Anna: (tulee oikealta): Vot täss' on sulle kirje, Olga. Sen toi passiljni [kaupungin lähetti].
Olga (sieppaa kirjeen): Ai! Se on Vanjalta. Mitähän hän kirjoittaa?
(Repii kuoren auki ja lukee): — Voi, voi!
Anna: No mikä nyt on? Eikö hän päivälliselle tulekaan?
Olga: Ei; ei sano voivansa tulla. On estetty…
Anna: Kas niin! Arvasinhan sen. Helkkari sentään, kun tuli laitetuksi piroshnitkin ostamaan.
Olga: … Ja hän pyytää, että pappa oisi niin hyvä ja tulisi hänen luokseen. Menetkös, pappa menetkös?
Vasara: Miekö? Ja mitä varten? Kylläpähän tulee toisen kerran.