Olga: Hän meni Va… Mistä minä tiedän. Olenko minä hänen vartijansa?!
Kalle: Sepä kumma!
(Äänettömyyttä. Hän aikoo ensin kääntyä ja mennä, vaan jääpi).
Olga (katsoo häneen pitkään ja odottaa).
Kalle: Tuota…
Olga: No?
Kalle: Sitähän mie, että ehkä mie sitte saan haastaa teidän kanssanne muutaman sanan, koska nyt näin satuimme kahden kesken?
Olga: Mitäs sulla on mulle haastamista?
Kalle: Mitäkö mulla on?
Olga: Ka, niin juuri.