Kalle: Oisihan sitä paljonkin. Ja onhan sitä ehtinyt kertyä sydämmelle jos jotakin sillä aikaa, kun mie isänne luona olen sällinä palvellut.
Olga: Ka, haasta siitä sitte isälle eläkä minulle.
Kalle: Mitä työ nyt noin… niinkuin ette ymmärtäisi, mitä mie tarkoitan.
Olga: Enkä, ka!
Kalle: Jos vai se sitte niin päin on, niin antakaa anteeksi, että kysyn suoraan: onko teillä täysi tosi tuon venäläisen kanssa?
Olga: Mitäs sull' on sen kanssa tekemistä?
Kalle: Ja te vielä sitä raskitte kysyä? No, jos ei muuta, niin on ainakin minun sääli teitä, Olga neiti.
Olga: Hyh, sitä en tarvitse.
Kalle: Sen kyllä näen. Niinkuin senkin, ett'ei teillä ole sitä enää vähääkään minua kohtaan. Mutta noin ette ollut ennen…
(Kotva äänettömyyttä).