Anna: Olkoon! Ja näyttäköön Rouhiaisen matami hotj viisi pitkää nenää…!
Vasara: Siinä sen nyt näette. Ja enkös mie jo alusta pitäen sanonut, että se oli pelkkää kevytmielisyyttä koko juttu.
Anna: A eikös sillä peevelillä sitte itsellään mitikään ookaan, hotj se itseään rikkaaksi hvaliiasi?
Vasara: Mikä rikas se on? Köyhä kuin kirkon rotta.
Anna (Olgalle): Ka, paiskaa sille mokomalle sitte rukkaset vasten pläsiä niin, että läjähtää!
Kahdeskymmenes kolmas kohtaus.
Edelliset ja Eeva.
Eeva (tulee oikealta, iso pala raakaa lihaa kädessä): No, nyt mie sen toin.
Anna: Mitäs tuosta tänne kantelet?! Vie kuhnaan [kyökkiin].
Eeva: Hyvä on. — (Kääntyen ovessa). Pikanelliako sitä tänään puljonkiin pannaan, vai?