Anna: Eihän sitä, Jumalan luoma, joka päivä frikatellia tok' panna.
Laita limppuja!
Eeva: Laitetaan sitte.
(Poistuu kummastuneena oikealle).
Kahdeskymmenes neljäs kohtaus.
Anna, Vasara ja Olga.
Olga: Tiedätkös, mamma, mitä? Eiköhän koko tässä asiassa vaan ole mitä salaisia juonia?
Anna: Toto [Sitäpä] mie jo itsekin taanoin ajattelin, että vjerno se
Kalle…
Vasara: Se ei ole mahdollista. Se on ihan turha, että te nyt enää mitään Kallen päälle lykkäätte. Siihen ei ole vähääkään syytä.
Anna: Naprótiv [Päinvastoin] se on hyvinkin mahdollista, Heikki. Kuinka herra Kulikov muuten olisi tullut pyytäneeksi kak ras [juuri tuon] tuon summan, ell'ei Kalle olisi häntä siihen yllyttänyt. Sillä ei kukaan muu, kuin hän, voi tietää meillä sen summan olevan.
Vasara: Se on pelkkä sattuma vaan eikä mitään muuta, sillä yhtä vähän
Kalle, kuin kukaan muukaan, voi tarkalleen minun asiani tuntea.