Kalle: Mitäs kauheata mie sitten olen tehnyt, Olga neiti? Sanokaa!
Anna: Katsopas sitä sutta lampaan vaatteissa! Arvasinhan mie sen. Mutta spóorippas [väitäppäs] nyt, ett'et itse oo sanonut Olgalle, ett'ei hänen naimisestaan tuon herra Kulikovin kanssa tulekaan mitään, hä?
Kalle: Sen myönnän sanoneeni.
Anna: Ähäs! Se on siis totta. A konsa sen tiesit sanoa, niin myönnät kai myöskin käyneesi herra Kulikovia yllyttämässä kontrahdin allekirjoittamista ja neljänkymmenen tuhannen ruplan myötäjäisiä vaatimaan.
Kalle: Tuon kuulen nyt vasta ensi kerran ja teidän omasta suustanne. Ja tuota ette voine, Olga neiti, todistaa minun sanoneeni enkä tehneeni?
Olga: En, Kalle, sitä en ole sanonutkaan.
Vasara: Kuule, mamma, nyt sie taas kiivastut ja syyttä Kallea syytät.
Anna: A missäs hän sitte tänään on ollut? Pústj [Sanokoon] sitte sanoo, missä hän tänään näin kauan on ollut!
Vasara: Niin, Kalle, mitäs sinun poissaolosi oikein merkitsee? Se vaan minun pitikin saada tietää.
Kalle: Mie puhun nyt sitte suuni puhtaaksi. — Nähkääs; jo ensi kerralla, kun tuon herra Kulikovin talossanne näin, näytti hän minusta oikealta veijarilta.