Vasara: Keltäs se nyt vielä On?
(Aukasee ja lukee itsekseen).
Eeva: En tiedä. Sen toi taaskin yks' semmoinen kenraali, jolla on punainen lakki päässä.
Anna: Mikä kenraali? Passiljni, kaupungin lähettihän se on. — No,
Heikki?
Vasara: Kas nyt. Se on nyt sittenkin totta, mitä Kalle sanoi.
Anna ja Olga: Mitä? Mitä?
Vasara: Tässä on nyt todiste. Tämä kirje on tuon veijarin omalta vaimolta, joka on saapunut Pietariin, saatuaan tiedon miehensä kavaluuksista, ja aikoo panettaa hänet kiinni. Ennenkin on hän jo, tuo mies, tehnyt samallaisen kepposen Kievissä. Ja hänen oikea nimensä onkin Petrov eikä Kulikov, vaikka hän elää väärällä passilla. Täss' on hänen vaimonsa adressi: hän aikoo nyt pyytää meitä kaikkia todistajiksi miestään vastaan. Tuoss' on kirje, — lukekaa!
Anna ja Olga (ottavat kirjeen ja lukevat):
Eeva: Enkös mie sitten sanonut, että kyllä ne nämä osaavat pettää naimiskaupoissakin!
Olga: Jumalan kiitos sitte, pappa…