Vasara: Niin. No, mitäs siihen nyt sanotte? Jumalan kiitos! — Mutta nyt pitää Kalle tänne kutsua. (Huutaa peräovesta): Kalle on hyvä ja tulee vielä tänne.
Kahdeskymmenes kahdeksas kohtaus.
Edelliset ja Kalle (perältä).
Kalle: Mitäh, mestari…?
Vasara: Tässä tuli nyt kirje, joka todistaa ilmoituksesi oikeaksi. Ja minun täytyy siis meidän kaikkien puolesta pyytää sinulta anteeksi kaikesta pahasta.
Kalle: Eihän mulla mitään ole anteeksi annettava.
Anna (joka on tavaillut kirjettä, rutistaa sen ja viskaa vihaisesti nurkkaan).
Vasara: Kyllä. Mamma on hiukan kiivasluontoinen, sen sie hyvin tiedät, vaan ei se ole niin pahoin tarkoitettu, mitä hän sanoo. Sillä hän kyllä aina sanansa ja tekonsa katuu. Eikö niin mammaseni? (Ottaa Annan kainaloonsa ja taputtaa häntä olkapäälle). — Mutta entäs sie, Olgaseni! Kuinkas sie olet Kallea kohtaan käyttäytynyt? Näin huonosti olet sie palkinnut Kallen rakkauden, jonka suuruus sinua kohtaan tämän tapauksen kautta nyt on tullut ilmi. Mene nyt ja pyydä Kallelta anteeksi ja sopikaa sitte keskenänne niinkuin parhaiten taidatte.
Olga (menee ujosti Kallen luo, joka tarttuu hänen käteensä).
Eeva (Vasaralle): Uskokaa taikka elkää, mestari, mutta sen mie sanon, että kyllä noista (osottaa Olgaan ja Kalleen) kahdesta vielä kerran maailmassa yks' pari tulee. Siltä se näyttää.