Anna: Niin vot onkin. Se täytyy sinunkin myöntää. Ja vihaksipa pistää
Rouhiaisen matamin, kuin meidän Olga saapi paremman miehen, kuin heidän
Liisa.
Vasara: No niin, no niin! Tiesinhän minä: paljasta turhamielisyyttä vaan! Mutta minusta muut syyt kaikki ovat liian keveät näin painavassa asiassa. Ja miehen rikkauden ja toimen tunnemme sitäpaitsi vaan hänen omista puheistaan, hänen oikeita avujaan emme vielä yhtään.
Anna: Mitäs pahaa sinä sitte hänestä tiedät?
Vasara: No, en juuri pahaa, vaan en hyvääkään.
Anna: Toto jest! [Sepä se on!] Ja sen tautta vaan, ett'ei hän oo suomalainen, et tahtoisi hänelle tytärtämme antaa?
Vasara: Osaks' kyllä senkin tautta.
Anna: A milläs se suomalainen po tvójemu [sinun mielestäsi] sitte on parempi, kuin venäläinen tahi muu muukalainen?
Vasara: Hyviä ja huonoja on kyllä kaikkialla. Enkä mie sitä sillä sanonut. Mutta arvaathan itse, mitä ristiriitaisuuksia voi syntyä aviopuolisoiden välillä, joista toinen on suomalainen, toinen muukalainen?
Anna: On sitä, Bóshe moi [Hyvä Jumala], riitaa kylliks' suomalaistenkin aviopuolisoiden välillä.
Kuudes kohtaus.