(Menee tarjoimineen ja kuppineen oikealle).
Viides kohtaus.
Anna ja Vasara.
Vasara: Hoh-hoh-hoh! Eipä se vanha Eeva ole niin tuhma, kuin miltä se näyttää.
Anna: Kaneshno! [Tietysti!] Se sinua miellytti. Olisit kai valmis peruuttamaan koko asian. Hospodi sentään, mikä lehkomyislennyi [huikentelevainen] sie oot, Heikki!
Vasara: Päinvastoin. Isänä pitää minun punnita asiaa tarkkaan. Kevytmielisesti en tahtoisi antaa siunaustani näin tärkeälle askeleelle.
Anna: Vot tak! Nyt alat taaskin vanhaa nuottiasi veisata.
Vasara: Muistathan toki, mamma, että ainoan tyttäremme tulevaisuus on kysymyksessä.
Anna: A mikäs hätä Olgan olisi rikkaan asioitsijan matamina?
Vasara: Siinäpä se on. Yhtä kevytmielisesti aprikoitte te molemmat, sie ja Olga, vaikka sie jo viidettäkymmentä käyt ja Olga vasta kahdeksattatoista vuottaan. Olen varma, että Olgaa vaan on miellyttänyt miehen jotenkin pulska ulkomuoto ja sinua se, että saat vävyksesi muka rikkaan venäläisen asioitsijan, se kun mielestäsi on hienompi, kuin tavallinen suomalainen käsityöläinen.