Eeva (on tullut korjaamaan pois tarjoimen ja teekupit): Saako nämä muutkin juomalekeet jo tästä viedä?
Anna: Nje úsh-to [tokkos] niiden paikka siinä on. Ja johan mie taannoin käskin ne korjata.
Eeva (itsekseen jupisten): Samovaarinhan työ vaan käskitte…
Vasara: Kuule, Eeva! Onko Olga siellä?
Eeva: Siellähän se kammarissaan viitisekse, vaatisekse; sanoo sulhasensa tänään tulevan. — Voi, voi! Ihanko se tyttö on hupsu, että se sen Ryssän ottaa, joka meillä toissa päivänä kävi.
Anna: Mitäs se sinuun kuuluu, möhlö?
Eeva: Eihän se mitä, hyvä emän… matami piti mun sanoa. Sääliksi vaan vähän käypi. Siellä meidän puolella, näet, kun niitä laukkuryssiä kulki, niin nekös peijoonit osasivat kaupoissa pettää. Ja sen tauttahan mie vaan ajattelin, että eiköhän ne nämä osaa sitä naimiskaupoissakin.
Vasara (nauraa makeasti): Hoh-hoh-hoh!
Anna: Mää matkaas', löntterö, tuhmuuksinesi!
Eeva: Hyvyydessänihän mie vaan, hyvä emän… matami, piti mun sanoa.