Käsivarsianne mielihyvän tunteesta oikoen ajattelette: mitä teen minä tänään?
Mitä teen minä tänään?!
Elämän taipaleelle lähtiessä, kun sielun silmät ovat auenneet, nousee niiden eteen jokaiselle nuorelle pyrintöjen päämäärä.
Mikä on minun tehtäväni, — siinä kysymys.
Elämän vakavuus antaa vastauksen eri tavoin eri luonteille: — lujille, heikoille, vakaville, kevytmielisille, vieläpä eri tavoin eri aineellisessa ja yhteiskunnallisessa asemassa oleville. Toisille se antaa vastauksen heti ja varman, toisia se arveluttaa, jopa pelottaa. Toinen alkaa etsiä elämänsä tarkoitusta, toinen sen löytää, — perheessä, yhteiskunnassa, valtiossa, — toinen ei löydä koskaan ja joutuu epätoivoon, elää vain elääkseen, — jos jaksaa, — ja antautuu elämän virran vietäväksi. Toiselle on elämän tarkoitus oma itsensä, toiselle elämä toisten hyväksi, itsensä uhraaminen toisten hyväksi tahi yhteiseksi hyödyksi. Toinen näkee taipaleen päässä korkeat ihanteet ja rientää niitä kohti: kuka ne saavuttaa, kuka näkee ne maahan, todellisuuden katkeraan maahan romahtavan; toinen elää arkipäiväistä työelämää, päivästä päivään, on tyytyväinen ja ehkäpä saavuttaa enemmänkin, kuin edellinen j.n.e.
Mikä on minun tehtäväni, mikä minun elämäni tarkoitus, — kysyy kerran varmaankin jokainen nuori.
Ihanteet ja todellisuus, oppitieto ja käytäntö, ne ovat kaksi eri asiaa, niinkuin romaani ja — elämä.
ENSIMÄINEN OSA
I.
— Terttu, oletko siellä?