— Olen äiti.
— Mitä sinä teet?
— Katselen vain sanomalehteä.
— Entä Hilma? Missä hän on?
— Hän meni vähän ulos… asialle.
— Mille asialle?
— Minun asialleni… Tarvitsetko jotakin, äiti?
— En. Ihmettelin vain, että kaikki on niin hiljaa talossa.
Leskirouva Emmi Alanne puheli näin tyttärensä kanssa viereisestä huoneesta, jossa hän jo viikkokausia vaikean sydäntaudin takia oli vuoteeseensa kytketty.
— Miksi puhelet taas turhaan, äiti? — vastasi Terttu äitinsä viimeisiin sanoihin, istuen yhä salissa pienen kirjoituspöytänsä ääressä. — Tiedäthän, että hiljaisuus on välttämätön sinulle ja sinun tähtesi meille.