— Miten mistäkin. Minä en ole semmoisia etsinyt, — vastasi Terttu.
— Mutta ehkä löytänyt jonkun etsimättä? Kuule! Oletko jo kihloissa taikka ehkä naimisissakin? — kysyi Helmi edelleen.
— En kumpaakaan, — sanoi Terttu.
— Se on hyvä. Sen kyllä ehtii vielä, sen naimisjutun, — laverteli Helmi.
Samalla katsoi hän kelloaan. He olivat tulleet Belle-Vue'n lähelle ja ajuri kysyi, oliko käännyttävä takaisin.
— Tässäkö kaikki? Eipä täällä ollut paljon nähtävää. Käännytään pois vain! — vastasi Helmi.
— Sinulla kun on noin edullinen ulkomuoto… — alkoi Terttu, kääntyen Helmiin päin.
— Kiitos ystävällisyydestäsi! — keskeytti tämä.
— … Ja osaat soittaa ja laulaa, — jatkoi Terttu keskeytymisestä välittämättä, — sinun pitäisi antautua näyttämötaiteen tahi oikeammin oopperan palvelukseen.
— Johan nyt! Niin suuria minä en haaveksi, — tokaisi Helmi.