SOHVI. Mitäpä sitä meille maalaisille? Vaan mitäs teille siellä suuressa maailmassa?
SIIRI. No, sitä samaa vaan. "Takaa tuulee ja e'estä löyhöttää", niinkuin täällä puolen sanotaan.
LIISU ja AAKU (katsahtavat toisiinsa ja tirskahtavat nauramaan).
HILMA (naurahtaen). Aina sinä näyt olevan vaan se sama.
SOHVI (hiljaa nauraa hytkytellen esiliinansa kolkkaan). Ja vielä, näen mä, muistatte täkäläisiä sananparsiakin.
SIIRI. Eipä sitä kovaa saa maailman rantakaan pehmenemään.
HILMA (kuiskaa Sohville kahvista).
SIIRI. Mitä salaisuuksia se Hilma…? Kahviako?
HILMA. Niin. Maltat kai sinä edes sen verran istua, että kupillisen kahvia juot?
SOHVI. Se jäikin jo, kahvi tulelle. Siinä paikassa tuon.