SIIRI (istuutuu rennosti kiikkutuoliin). Minustako?
HILMA. Niin. Juuri oli sinusta puhe.
SIIRI (Sohviin päin). No sitte kai ihan varmaan panettelitte, vai?
SOHVI (luoden hämillään katseensa Hilmaan). E… e… ei… suinkaan… millään mokomin.
SIIRI (sydämmellisesti nauraen). A-ha-ha-ha-ha-ha! Arvasinhan minä.
Vaan "siinä susi, jossa soimataan."
HILMA. Mitä sinä?! Sinua vaan muisteltiin ja ett'et ole meillä käynyt.
SOHVI. Niin. Ei kertaakaan koko kesänä.
SIIRI. Mutta kesä ei ole vielä lopussa. Ja nytpä sitä tulinkin, ett'ette voisi sitä sanoa, ett'en ole kertaakaan käynyt.
SOHVI ja HILMA. No, se oli oikein.
SIIRI. Pitihän minun toki edes saada tietää, mitä teille kuuluu?