SINKKONEN. Niin kai se sitte oli sallittu.
ROUVA VALLSTRÖM. Kuka sen tietää?! Vaan syytönhän se osaksi oli
Siirikin, kun se sen teatterijutun takia minua pelkäsi ja lähti
Valkeapään luota silloin itselleen asuntoa kuulustelemaan.
SINKKONEN. Niin, niin, eipä hän toki liene kauppias Rahikaista tahallaan puoleensa maanitellut.
ROUVA VALLSTRÖM. Eipä suinkaan. Ja vaikka minä alussa olinkin niin vihoissani Siirille, niin tuli kuitenkin sääli tyttöletukkaa.
SINKKONEN. Ka, arvaahan tuon.
ROUVA VALLSTRÖM. Sillä siinä on kuitenkin hellyyttä tuon kevytmielisen kuoren alla.
SINKKONEN. Niin, ka, ja rouvan oma kasvatti.
ROUVA VALLSTRÖM. No, ja Sipikinhän se sitte tuli siihen väliin, sovitteli ja selitteli hänkin, — kun rupesi täällä käymään.
SINKKONEN. Niin vai? (osottaen päännyökkäyksellä perälle). Siellähän ne kuuluvat olevan sisässä molemmat nytkin.
(Perältä kuuluu tuon tuostakin vilkasta puhelua.)