ROUVA VALLSTRÖM. Täällähän se on Sipikin. — Enhän minä voi häntä poiskaan ajaa.
SINKKONEN (kuivasti naurahtaen). Ei-pä.
ROUVA VALLSTRÖM. Haastanut minä kyllä olen hänelle siitä asiasta ja sanonut, ett'ei se niin vaan käy laatuun hylätä…
SINKKONEN. No, mitäs hän…?
ROUVA VALLSTRÖM. Puolustaa itseään vaan sillä, ett'ei Hilmaa rakasta, vaan Siiriä rakastaa.
SINKKONEN. Vaikk'ei se hänestä välitäkään?
ROUVA VALLSTRÖM. Senkin olen sanonut, mutta sittekin. — "Ja enhän minä", sanoo, "vaan Hilmalla pääse; täytyy ottaa koko perhe niskoilleni."
SINKKONEN. Jaa, jaa, sitähän se on.
ROUVA VALLSTRÖM. Ja sittehän se sattui niin, että Sipin täytyi täällä useammin käydä, meillä kun on yhdessä sen hätäaputoimikunnan viljanjako hoidettavana.
SINKKONEN. Niin, niin. — Eihän sitä rouva yksin miten… ilman miehisen miehen apua. Ja siitähän on niin paljon puuhaa.