ROUVA VALLSTRÖM. No, Sipikö se todenperään ilkeää, vai…?
SINKKONEN. Ei. Kyllä se kauppias Loikkanen hänet manuuttaa.
ROUVA VALLSTRÖM. Loikkanenko? Mutta eihän Antti häneltä, minun tietääkseni. —
SINKKONEN. Niin se vaan on.
ROUVA VALLSTRÖM. No, saadaanhan sen kuulla Antilta, kun hän tulee. —
Voi, voi, niin käy sääliksi kun ajattelen.
SINKKONEN. Sitähän minä sanoin. Siellä kun on kuudes suu vielä lisää tullut, joka ruokaa huutaa sekin.
ROUVA VALLSTRÖM. Joko?! Taivaan Herra!! Kuulinhan minä, että siellä oli tulossa. No, oikein siellä nyt koetuksen malja on kukkurallaan niillä poloisilla.
SINKKONEN. Kovasti se Herra koettelee. Ensin oli Hilma kuinka monta viikkoa sairaana, nyt taas Liisu rintatautia potee ja kätkyessä pikkarainen poika soudettavana.
ROUVA VALLSTRÖM. On siinä tekemistä, ja elatuksen huolet lisänä!
Toinen kohtaus.