ROUVA VALLSTRÖM. No, eihän sille sitte mitä mahda. Jyviähän Antti taitaa olla hakemassa, vai?
ANTTI. Niitähän minä olen… Jos voisin saada?
ROUVA VALLSTRÖM. Pitäähän niitä Antille antaa. Ja johan siitä kauan on, kun Antti viimeksi sai.
ANTTI. Johan siitä on aikaakin… mitä sitä on?
ROUVA VALLSTRÖM (antaa Helénille kaksi suurta aitan avainta bufetin ja uunin väliseltä seinältä). Pehtori ottaa ja mittaa sitte Antille sen tavallisen määrän.
HELÉN. Kyllä. (Ottaa avaimet, mutta viivähtää ja luo katseen
Sinkkoseen, kun ANTTI ottaa lakkinsa ja aikoo lähteä).
SINKKONEN. Niin, tuota, minä kävin siellä tänään Anttia tapaamassa, vaan ei ollut kuin Sohvi kotona.
ANTTI (hämmästyen). Mi… minuako? Milloinka?
SINKKONEN. Olitte vähää ennen kerinneet lähteä. Täytyi käydä… pikkuisen asiassa.
ANTTI. Me poikettiin vaan Hilman kanssa vähän kylässä. — Mitäs se herastuomari…?