SIIRI (joka, seisoen peräovella, ja toisen käden selkä suun edessä, tarkkaan kuunnellen keskustelua, on vaaninut hetkeä, milloin Antti menisi pois sekä samalla on koettanut pidättää Sipiä, juoksee Antin mentyä rouva Vallströmin luo). Täti! Täti!
ROUVA VALLSTRÖM. No? Mitä?
SIIRI (puolikovaan). Täti! Minä olen kuullut kaikki. Minä tiedän jo… ymmärrän jo kaikki… Se on hirveätä! Kuule, täti, pyydä Hilmaa tänne! Pyydäthän? Sano, että minä tahdon tavata häntä — välttämättä. Mene ja sano, täti kulta! Minä puhuttelen sill'aikaa Sipiä. Mutta elä vaan sano Hilmalle, että hän on täällä.
ROUVA VALLSTRÖM. Hyvä on, hyvä on, tyttöseni! Tehdään niin! (Taputtaa lohduttavasti Siiriä käsivarrelle ja menee vasemmalle.)
SIIRI (juoksee ikkunan eteen ja lyö kätensä ristiin). Hilma!! Hilma parka!! (Jää tuijottamaan ulos.)
SIPI (tulee verkalleen ja arasti perältä.)
Neljäs kohtaus.
SIIRI ja SIPI.
SIPI. No, Siiri? Miksi sinä tänne jäit? Vai etkö tahdo hyvästiäkään minulle enää sanoa?
SIIRI (alussa hillitysti, vaan sitte yhä pontevammin). Tulehan tänne!